Julkaistu Kalevassa 12.2.2021

Jokainen meistä tuntee jonkun, joka on työuupumuksen vuoksi joutunut olemaan töistä pois. Työterveyslaitoksen mukaan joka neljäs työssäkäyvä kokee työstressiä, joka voi pitkittyessään johtaa työuupumukseen. Lääkäriliiton teettämän Työolot ja terveys 2019 -tutkimuksen mukaan jopa 45 % sairaalassa työskentelevistä, 53 % terveyskeskuksessa työskentelevistä ja 26 % yksityisellä lääkäriasemalla työskentelevistä lääkäreistä kokee lievää työuupumusta. Sairaanhoitajaliiton mukaan kolmannes sairaanhoitajista on uupuneita ja yhä useampi miettii alan vaihtoa. Luvut ovat hälyttävän korkeita ja kertovat toisaalta myös ammattien epätasa-arvoisesta uupumusjakaumasta; toisissa työpaikoissa työhyvinvointi toteutuu erinomaisesti, toisissa ei.

Työuupumukselle altistavia työolosuhteista riippuvia tekijöitä ovat muun muassa liian suuri työmäärä, työroolien epäselvyydet, vähäiset vaikuttamismahdollisuudet omaan työhön, rakentavan palautteen puuttuminen, epäoikeudenmukainen esimies ja sulkeutunut työyhteisö. Työuupumukselle altistavia työntekijästä riippuvia tekijöitä ovat puolestaan täydellisyyden tavoittelu, epäterveelliset elämäntavat ja työstä palautumisen laiminlyönti. 

Puutteellisen työhyvinvoinnin hinta on korkea; menetetyn työpanoksen kustannukset ovat sosiaali- ja terveysministeriön mukaan vähintään 24 miljardia euroa vuodessa.

Pääpiirteissään hinta muodostuu tapaturmista ja ammattitaudeista (2.5 miljardia), työkyvyttömyyseläkkeistä (8 miljardia), sairauspoissaoloista (3.4 miljardia), töihin sairaana menemisestä (3.4 miljardia) sekä sairaanhoidosta (7,8 miljardia).

Kun työpahoinvoinnin inhimillisen tuskan määrä sekä siitä aiheutuvat kustannukset ovat tiedossa, on aiheuttajiin ja korjaustoimiin helpompi keskittyä ja panostaa. Voisimmeko kokeilla jatkuvaa ja arkeen upotettua vuoropuheluun perustuvaa johtamista pistemäisten kehityskeskustelujen sijaan?  Voisimmeko pysähtyä miettimään miksi juuri tämä työ on tärkeää? Voisimmeko hyväksyä arvostaen ja syyllistämättä myös ne erilaiset työtavat? Voisimmeko kiittää ja kannustaa sekä antaa rakentavaa palautetta ihan joka päivä? Voisimmekoa aloittaa työolosuhteiden säännöllisen seurannan nimettömillä kyselyillä? Vastuun, vapauden ja luovuuden lisääminen luo sekä työntekijälle että työnantajalle merkityksellisyyden kokemuksen, johon hyvinvointi pitkälti perustuu. 

Oulun tulisi viimeistään nyt keskittää kaikki voimansa siihen, että töissä on kivaa; hyvinvoiva työntekijä lisää myös hyvinvoivaa taloutta. On täysin kestämätöntä, jos terveydenhuoltoalan ammattilaisista yli puolet ovat uupuneita. Työn tulisi olla paikka jossa kohdataan ihmisiä, tankataan energiaa, opitaan uutta ja saadaan kiitosta. Työnantajien pitäisi olla näkyvästi mukana vahvistamassa mielenterveyttä ja ennaltaehkäisemässä sairauksien syntymistä. Työntekijöiden pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Työn kuuluisi olla mukavaa, luoda toivoa paremmasta huomisesta ja tukea terveyttä – ei viedä sitä.