Vaalikooma alkaa helpottaa ja ajattelin nyt mahdollisia seuraavia vaaleja (?!?!) varten kirjata ylös näiden kuntavaalien 2021 onnistumiset ja kehittämisenpaikat.

Kiva käydä juttuja läpi ja huomaan taas kerran olevani epämääräisen epäjärjestynyt, mutta aikaansaava projekti-ihminen. On mukava suunnitellla, toteuttaa, miettiä, heittäytyä, pohtia ja puskea. Projektin päättyminen on kuitenkin aina niin äärimmäisen tylsää riippumatta lopputuloksesta. Siksikin varmaan väsy painaa, kun nyt ei ole selkeää konkreettistä kiintopistettä mihin keskittyä ja mistä innostua… Jospa valtuustoneuvottelujen tulos pian selviää – ja samalla uusi kiintopisteeni!

Vaalibudjetin kehittyminen

Vaalibudjettini oli alun alkaen maltilliset 500 e sisältäen puoluemaksun (200e). Loput 300 e olin ajatellut kuvausvaatteisiin (koska halusin todella panostaa kuvaan), autotarroihin ja someen.

Matkan varrella tuli erilaisissa yhteyksissä puhetta, että olen ehdolla ja sain lopulta jopa kuusi sponsoria kampanjalleni!! Ensimmäisen diilin hoiti mieheni, seuraavan tuttavani ja neljä muuta hoidin ihan ite! Aluksi tuntui tosi hankalalta pyytää ihmisiltä rahaa, mutta homma helpottui huomattavasti teroitettuani itselleni etten kerää rahaa itseni vaan paremman Oulun puolesta. Oman kasvokuvan tunkeminen joka paikkaan tuntui sekin aluksi niin tyrkyltä, itseriittoiselta ja ahdistavalta, mutta siihenkin tottui yllättävän äkkiä; ihmisten pitää tunnistaa minut, jotta osaavat äänestää hyvän tyypin valtuustoon.

Budjetin kasvaessa mainosväylät laajenivat: ensin ostin bussimainokset, sitten kuvasin vaalivideon, sitten tilasin flaijerit. Loppusuoralla innostuttiin vielä yhteen lehtimainokseen. Kovasti olisin halunnut kasvoni pääväylien suuriin digitauluihin, mutta rahat olivat siinä vaiheessa jo loppu.

Vaalibudjetti

MENOT:

• puoluemaksu 200 e
• vaalikuva 340e (sis. vaatteet, hiukset, meikki)
• painomateriaali 250 e (käyntikortit + pääsiäsikortit + tulitikkuteipit + autotarrat)
• 415 e (2000 flaijeria + 5 julistetta)
• fb+instagrammainokset 260e
• vaalivideo 550 e
• postimerkit+kuoret 200e
• karkit 50 e
• bussimainost 350
• lehtimainos 100 e
• heijastinliivi 20e

TULOT:

• 350 e (yritys)
• 750 e (yritys)
• 415 e (yritys)
• 50 e (yksityshenkilö)
• 100 e (yksityishenkilö)
• 750 e (yritys)

Itselleni jäi maksettavaa 320 e + aika + vaiva+ rikkoutunut lamppu kiireessä + turhat ostosreissut ajatuksissaan kun jättää just sen maidon ostamatta mitä meni ostamaan koska ajatukset jossain sosiaalihuoltolaissa… Kaiken kaikkiaan kyllä siis superhyvin meni budjetin suhteen!

Vaalistrategia – mikä toimi, mikä ei?

Minun vaalistrategiani oli äärimmäisen yksinkertainen: luovasti, pelotta ja innolla kaikkea mahdollista resurssien mukaan. Alkuun tutustuin verotukseen, köyhyyteen, valtuuston toimintaan ja kaupungin asikirjoihin. Aloin seurata paikallisuutisia tarkemmin, osallistuin facebookin keskusteluihin ja rakensin kotisivuja. Kokosin huipputiimini, jota ilman en olisi tullut valituksi. Kävelytin jo tammikuussa koiraa heijastinliivi päällä, jossa luki nimeni+ ”äänestä naapuriasi”, vaikka kukaan ei varmasti älynnyt vielä mistä ihmeen vaaleista on kyse! Aloin hahmotella käyntikortteja ja luovia tapoja saavuttaa ihmisiä liikaa itseäni tyrkyttämättä. Askarreltiin lasten kanssa pääsiäiskortit naapurustoon, johon lisäsin ehdokasmainokseni. Kiersin hienolla ilmalla biitsejä jakaen karkkia ja flaijereita. Kerran pönötin Oulujoen varressa kaataen kahvia ja jutellen politiikkaa hirveässä viimassa. Instastoria aloin tehdä päivittäin. Kirjoitin kalevaan kolmesti. Kirjoitin blogia. Otin kantaa kahvipöydässä ja lenkkipolulla. Keskustelin ystävällisesti ja asiakeskeisesti oman keskeneräisyyteni myöntäen kaikesta ja kaikkialla. Pyöräilin tarroitetulla laatikkopyörällä leikkipuistoon, kaupungille ja hautausmaalle. Kolmeen autoon laitatin autotarrat. Bussimainos tuli viikoksi juuri ennen vaaleja. Yksi lehtimainos tehtiin upealla naisehdokasporukalla viimetinkaan. Viimeiset viikonloput ennen vaaleja jaoin karkeilla koristeltuja ylijääneitä käyntikortteja torilla ja Rotuaarilla. Lopuksi vain toivoin parasta.

Kaiken lähtökohtana oli minunlainen tekeminen. Tärkeintä on ollut tajuta, että minä kelpaan politiikkaan tällaisena hulluttelevana, tietämättömänä ja väsyneenä äiti-ihmisenä. Nyt tuntuukin jo hassulta se, kuinka kuvittelin inhimillisyyden vievän vakavastiotettavan poliitikon viitan ulottumattomiini vaikka homma on nimenomaan päinvastoin: lähestyttävää, rehellistä ja samaistuttavaa ehdokasta on helppo äänestää.

TOIMIVAT JUTUT:

• ajatuksella kirjoitetut blogipostaukset ovat parhaimpina päivinä keränneet yli 200 lukijaa
• FB- ryhmä Kuntavaalit 2021 oli hyvä oppimisalusta itselleni ja muutama äänestäjäkin löytyi sitä kautta
• autoteippaukset olivat 6 viikkoa kolmessa eri autossa eripuolilla Oulua ja toimivat mielestäni hyvin (näillä alueilla eniten ääniä)
• kohdennetut mainospostit naapurustoon ja lääkärikollegoille
• Vaalivideo! Koronan vuoksi kaikki äänestäjien tapaaminen oli kiellettyä ja halusin luoda videon kautta ihmisille tunteen, että ovat tavanneet minut. Panostin videon juoneen ja laatuun. Videota on nyt katsottu pelkästään facebookissa yli 10 000 kertaa!
• Fb ja instamainonta tavoitti hyvin! Tätä lisää!

EI NIIN TOIMIVAT JUTUT

• en nähnyt bussimainostani kertaakaan (näkikö kukaan muukaan??) ja oikeastaan huomattavasti edullisemmaksi ja tehokkaammaksi olisi tullut käyttää rahat someen/autoteippauksiin
• käyntikortit oli ihan turhia! Loppusuoralla tosin teippasin niihin karkit ja jaoin Rotuaarilla (meni paremmin kaupaksi kuin pelkät flaijerit)
• flaijerit ovat täysi mysteeri. Panostin laatuun ja sisältöä hiottiin. Tilasin painotuotteet paikallisilta firmoilta ja tilasin niitä maltilliset määrät (käyntikortit 500 kpl, tulikkutarrat 200kpl, pääsiäiskortit 500 kpl, flaijerit 2000 kpl). Jakamiseen meni monta iltaa. Olisikohan pelkkä some ja kokoomuksen yhteismainokset kuitenkin riittääneet? Tuntuu hullulta, jos jokainen ehdokas tilaa samat ja enemmänkin? Voisiko seuraava kampanja olla flaijeriton?
• Vaalikuva. Tottakai kävi niin, että hartaasti valittu farkkupaita oli kuvassa aivan liian vaalea, kallis meikki liian tumma, tukka liian iso ja minä sitten kaiken kukkuraksi muutenkin vaan outo. Itkin yhden illan kummallista kuvaani, jossa en ole minä vaan joku muu. Päädyin ottamaan uuden kuvan ja maksamaan lystistä 150 e lisää. Menin kuvaan ystäväni kanssa (hän varmisti, että näytän itseltäni) , meikkasin itse ja laitoin päälleni värikkään paidan (vihreä), jotta erottuisin tällä kertaa taustasta ja toisaalta myös puolueen satapäisestä joukosta yhteismainonnassa. Yleensä en ahdistu ulkonäköasiosita ollenkaan, mutta nyt kun tiesin kuvani leviävän sinne sun tänne piti sen näyttää minulta. Onneksi menin uuteen kuvaan!

Näin jälkikäteen katsottuna olen tehnyt valtavasti hommia. Kaikki tuntui kuitenkin muutamaa viimeistä viikkoa lukuunottamatta helpolta ja erittäin luontevalta. Olin minä ja luotin siihen, että tiedän mitä teen ja että minulla on oikeasti jotain annettavaa. Lopputulos oli huikeat 537 ääntä eli 0.6% kaikista kaupunkimme äänistä. Vertailukohtana ihana, osaava ja suosittu kansanedustajamme Mari-Leena Talvitie sai 1232 ääntä eli 1.4% äänistä. Oulun kokoomuksen valtuutetuksi olisi riittänyt 286 ääntä eli menin heittämällä sisään! Saapa nähdä mihin leikkiin sitä tulikaan lähdettyä mukaan!

Laitetaan hyvät ideat jakoon: mikä vaalimainonta on ollut sitä toimivinta mainontaa? Minkälainen vaalimainonta ärsyttää/kiinnostaa/hymyilyttää?