Syrjäytyminen on inhimillisesti hirveää. Se on myös taloudellinen katastrofi kunnille ja koko valtiolle. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa laskentatavasta riippuen yhteiskunnalle noin 1-2 miljoonaa euroa. Suomessa on yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta ja Oulussa nuorisotyöttömyys on korkein verrattaessa kuutta suurinta kaupunkia keskenään.

Syrjäytyminen johtuu pääosin yhteiskunnan heikoista rakenteita, jotka ajavat yksilön taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin; kerran huonoihin olosuhteisiin jouduttuaan on niistä vaikea vapautua. Syrjäytymistä edistävät mm. köyhyys, pitkittynyt työttömyys, yksinäisyys, asunnottomuus ja päihteidenkäyttö. Nämä kaikki lisäävät terveysongelmia ja usein heikentävät henkilön toimintakykyä merkittävästi.

Syrjäytymistä voidaan estää ja jo syrjäytyneitä voidaan auttaa. Syrjäytymisen ehkäisy hyödyttää meitä kaikkia; itse syrjäytynyttä, hänen läheisiään ja muita kaupunkilaisia mm. yhteisöllisyyden, turvallisuuden ja talousnäkymien parantuessa. Jos pystyisimme estämään syrjäytymistä ja lisäämään vapautumisen mahdollisuuksia syrjäytymisen loukusta nykyistä tehokkaammin, säästäisimme pitkän pennin.

Mikä on elämän tarkoitus?

Ihminen tarvitsee toista ihmistä pysyäkseen elossa, oppiakseen ja kehittyäkseen. Ihminen kehittyy vain vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa eikä kehitys lopu koskaan vaan jatkuu läpi elämän. Kysyttäessä aikuisilta ihmisiltä elämäntarkoituksesta vastaa hyvin moni sen olevan elämästä nauttiminen yhdessä läheisten kanssa.

Nautinnon kokemus syntyy aivoissa välittäjäaineiden dopamiinin , serotoniinin, oksitosiinin ja endorfiinin välityksellä. Dopamiinin lähteitä ovat rakkaus, seksi, luovuus ja unelmat. Serotoniinin lähteitä ovat turvallisuus ja arvostuksen kokemus. Oksitosiinia erittyy kosketuksesta ja läsnäolosta. Endorfiinia saamme liikunnasta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Kohtaaminen, hyväksyntä, läheisyys, avoimuus – kaikki tuovat mielihyvää. Myös yleisesti hyväksytyt terveelliset elämäntavat kuten monipuolinen ruokavalio ja ulkoilu lisäävät hyvänolon tunnetta.

Jos kotona ei pidetä sylissä tai koulussa ei kysytä kuulumisia alkaa lapsen polku tallautua herkästi kohti syrjätymisen siperiaa. Kun mielihyvää ei saada kehitystä tukevista asioista, sitä haetaan sieltä mistä sitä saadaan: ylisuorittamisesta, perfektionismista, miellyttämisestä, väkivallasta ja päihteistä.

Miten se tehdään ja mitä se maksaa?

Kaupungin pitää syrjäytymistä estääkseen lisätä ihmisten yhteisöllisyyttä, kohtaamisia, kannustusta ja kuuntelua. Kaupungin tulee taata hyvät ja toimivat peruspalvelut. Päivittäin käytettävät palvelut kuten koulu, päiväkoti, lasten- ja senioreitten neuvola ja vanhusten ja vammaisten päivätoiminta pitää olla lähellä ja helposti saavutettavissa. Sellaisia palveluita, joita keskimäärin tarvitaan harvemmin kuin viikottain voidaan mielestäni kustannussyistä karsia ja keskittää.

Syrjäytymisen ehkäisemiseksi köyhyyteen ja työttömyyten pitää puuttua nykyistä rohkeammin ja luovemmin keinoin mm. madaltamalla työn verotusta, ottamalla käyttöön perustili ja lisäämällä osatyökykyisten työnteon mahdollisuuksia. Asumistuet pitäisi kohdentaa niitä eniten tarvitseville ja päihdeongelmissa apu pitäisi saada heti eikä vasta vankilassa.

Näkisin myös, että syrjäytymisen ehkäisemiseksi olisi inhimillisesti oikein ja taloudellisesti enemmän kuin järkevää panostaa peruskoulun luokkakokojen pienentämiseen, kouluterveydenhoitajan – ja lääkärin laajempaan työaikaan, matalan kynnyksen jonottomiin mielenterveyspalveluihin ja neuvolan tarjoamaan vanhemmuustaito-ohjaukseen ja kotiapuun.

Psykiatriset potilaat viettävät sairaalassa kauemman ajan kuin esimerkiksi leikkauspotilaat ja 80%:lla vangeista on jokin päihdehäiriö. Kun yksikin yö erikoissairaanhoidossa tai vankilassa maksaa veonmaksajille keskimäärin 400€ on meidän tehtävä kaikkemme, että nämä laskut saadaan minimoitua.

On korkea aika luopua ajatuksesta, että ihmisen kohtaaminen olisi luksusta, josta maksetaan vasta sitten jos siihen on varaa. Oikeastaan meillä ei ole varaa mihinkään muuhun kuin elämänilon ja mielihyvän maksimoimiseen kestävillä keinoilla! Miksi elämämme? Mikä on elämän tarkoitus? Miksi teemme politiikkaa? Emme rahasta, vallasta, hienosta mekosta tai merkkilaukusta vaan ollaksemme toistemme kanssa ja nauttiaksemme elämästä omana itsenämme mahdollisimman pitkään terveenä ja toimintakykyisenä.