Kaupunginjohtaja esitteli eilen talousarvionsa. Hyvinvointilautakunnan budjetista ollaan leikkaamassa 16,5 miljoonaa euroa pois. Summa vastaa kaikkien Oulun reilun sadan lääkärin palkkakustannuksia.

Hyvinvointipalvelujen talousarvion 2022 toimintakate on -705,9 miljoonaa euroa. Hyvinvointipalvelujen toimintamenot ovat vuoden 2022 talousarviossa 758,2 miljoonaa euroa ja toimintatulot 52,3 miljoonaa euroa.

Alla tärkeäksi kokemiani poimintoja talousarviosta:

• Erikoissairaanhoidon menoihin on talousarviossa varattu 282,5 M€. Kasvua vuoden 2021 tilinpäätösennusteeseen on 8,2M€, 3,0 %.
• talousarvion toteutuminen suunnitellusti perustuu keskeisten hoito- ja palveluketjujen integraationonnistumiseen
• Talousarvioon sisältyy kaupunginhallituksen päätöksen mukainen henkilöstömenojen säästötavoite, joka tarkoittaa hyvinvointipalveluissa n. 1,6 M€
• Taloudellisena tavoitteena on asukaskohtaisten menojen kasvun taittaminen ja kääntäminen laskuun
• Tulevaisuuden ennakoituihin palvelutarpeiden lisääntymisiin erityisesti ikäihmisten ja sosiaalipalveluiden osalta pyritään vastaamaan työn tuottavuutta lisäävillä toimenpiteillä. Työn tuottavuudenlisääntymistä tavoitellaan mm. lisäämällä kuntalaisten sähköisiä itsepalveluja, poikkitoiminnallista hyvinvointikeskustoimintamallia kehittämällä sekä toimintaprosesseja kehittämällä ja keventämällä yhteistyössä PPSHP:n kanssa
• Sote-alan ammattihenkilöstön saatavuus on muuttunut koko ajan huonompaan suuntaan.
• Ammatillisen lisä- ja täydennyskoulutuksen osalta tavoitteena on edelleen päästä suositusten mukaisesti vähintäänkolmeen koulutuspäivään/työntekijä/vuosi.

Olen järkyttynyt.

Väestömme vanhenee, jolloin palvelutarve väistämättä kasvaa. Oulu käytti 75 vuotta täyttäneiden palvelujen järjestämiseen vuonna 2020 177,8 miljoonaa euroa, mikä on 3,3 % enemmän kuin edellisvuonna. Oulussa on kehitysvammaisia henkilöitä 1618, kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 4,6 % Oulun mielenterveyspalveluiden kokonaiskustannukset ovat kuusikkokaupunkien toiseksi alhaisimmat 43,08 miljoonaa euroa. Oulussa on Kelan kansansairausindeksin mukaan suurin psykoosisairastavuus ja korkein määrä mielenterveysperusteisesti
sairauspäivärahaa saaneita henkilöitä.

Meillä on tällä hetkellä tilanne jossa lastensuojelun toimintamenot ovat vuodessa kasvaneet 2.7 miljoonaa euroa ja erikoissairaanhoidon menot yli 8 miljoonaa euroa, mielenterveyspuolen hoitotakuu lapsilla (!!!) ei täyty, päihdekuntoutukseen on kuukauden jonot, sijaishuoltopaikan muutospäätöksiä on taaperoilla 27 %, kiireellisesti sijoitettuja lapsia on +30.8% enemmän verrattuna edelliseen vuoteen ja nuoret kokevat että mielenterveysongelmia vähätellään. Ja silti pitäisi säästää. Valtavasti.

Hoito ja hoidon jatkuvuus taattava

Erikoissairaanhoidon menot kasvavat jos työntekijöitä ei perusterveydenhuollossa ole tarpeeksi hoidon jatkuvuuden ja palvelun laadun turvaamiseksi ja jos palvelupolut eivät ole kunnossa. Erityisesti viimeisen 10 vuoden aikana erikoissairaanhoitoa on kehitetty perusterveydenhuollon kustannuksella. Vuonna 2017 perusterveydenhuollon osuus terveydenhuollon kokonaiskustannuksista oli vain noin 13 % kun vuonna 2000 se oli vielä keskimäärin 22%. Viimeisen 20 vuoden aikana lääkärissä käynnit ovat radikaalisti vähentyneet perusterveydenhuollossa, mutta lisääntyneet erikoissairaanhoidossa.

Kun taloudellisena tavoitteena on asukaskohtaisten menojen kasvun taittaminen ja kääntäminen laskuun, se ei tapahdu yksioikoisesti henkilöstöä vähentämällä tai panostamalla palvelupolkuihin. Kun asukaskohtaisia sosiaali- ja terveysmenoja halutaan vähentää pitää peruspalveluihin satsata nykyistä huomattavasti enemmän ja rohkeammin: mielestäni tarvitsemme 40 lääkäriä, 10 hammaslääkäriä ja 30 sosiaalityöntekijää lisää, jotta ongelmiin päästää puuttumaan heti. Tämän mukainen henkilöstölisäys vuodeksi maksaisi noin 10 miljoonaa euroa ja väitän, että säästöt olisivat vähintäänkin samankokoiset lastensuojelun tarpeen ja erikoissairaanhoidon ostojen vähentyessä.

Useiden laadukkaiden tutkimusten mukaan kun potilaalla on nimetty omalääkäri jolle hän tarvittaessa myös pääsee, terveydenhuollon kokonaiskustannukset pienenevät. Hoidon jatkuvuuden toteutuessa päivystysvastaanotoille hakeutuminen vähenee, erikoissairaanhoidon vastaanottokäyntien tarve vähenee, erikoissairaanhoidon osastojaksojen tarve vähenee ja terveyspalveluiden epätarkoituksenmukainen ylikäyttö vähenee. Perusterveydenhuollon toimintamalleista omalääkärijärjestelmällä on vahvin näyttö potilas-lääkärisuhteen jatkuvuudesta. Kun diagnoosiin päästään varhaisemmassa vaiheessa sairautta, kun hoidon laatu ja sairauksien hoitotasapaino paranee, kun sairauksien ennuste paranee ja kuolleisuus vähenee ja kun potilaiden hoitoon sitotutuminen vahvistuu tuo se valtavia ja yhä uudelleen kertautuvia säästöjä yhteiskunnallemme. Samalla myös työntekijöiden työtyytyväisyys ja terveydenhuollon inhimilliyys lisääntyy.

Lyhytnäköinen säästäminen on tuhlaamista

En hyväksy 16,5 miljoonan euroan säästötavoitteita hyvinvointilautakunnalle. Tarvitsemme nyt rohkeita ja pitkälle tulevaisuuteen katsovia investointeja kestäviin palvelurakenteisiin eikä hyvinvointialueiden tulo saa kehitystyötä pysäyttää. Oulun ja myös hyvin monen muun kaupungin sosiaali- ja terveyspalveuiden järjestäminen on ristiriidassa vahvan tieteellisen näytön kanssa siitä mikä onkaan se kustannustehokkain tapa palveluiden järjestämiselle. Ja se jos mikä on omiaan lisäämään kustannuksia ja heikentämään terveydenhuollon laatua.

Lähteet: Hansen ym. 2013, Barker ym.2016, De Maeseneer ym. 2003, Weiss ym. 1996, Romano ym. 2015, THL, Suomen lääkäriliitto: Lääkärit Suomessa 2016 raportti, Kuusikkoraportti