Politiikka on pääosin hirveän kivaa. Rakastan kiivaitakin keskusteluja, puheenvuorojen miettimisiä ja mielipidekirjoitusten kirjoittamista. Nautin, kun saan jatkuvasti haastaa itseäni siinä miten joku asia pitäisi tehdä ja miksi – ja miten saada muutkin vakuuttumaan asian tärkeydestä. 

Mutta. Yrityksistäni huolimatta en ymmärrä politiikkaa ja sen omintakeista kulttuuria. En ymmärrä päätöksenteon koukeroita, sen logiikkaa, en puoluepeliä tai virkavallan tai poliitikkojen vallan määrää.

En ymmärrä, miten päätökset syntyy, missä järjestyksessä ja miksi? Miksi esimerkiksi kaupungin uusi brändi luodaan ennen brändiä ohjaavaa strategiaa? Miksi kaupungin arvoja ja tekemistä ohjaava strategia tehdään vasta budjetin jälkeen? Miksi konsernijohtaja (2. kaupunginjohtaja) valitaan ennen johtajamallin (kaupunginjohtaja vai pormestari) valintaa? Monta juttua tehdään täysin päinvastaisessa järjestyksessä kuin loogisesti tuntuisi järkevimmältä. Vähän kuin ostettaisiin verhot ja huonekalut ennen taloa! En ymmärrä tätä.

Päätöksenteko näyttäytyy välillä myös turhauttavan reaktiivisena toimintana. Esimerkiksi lastensuojelun laatusuosituksen sosiaalityöntekijämitoitus on ollut suosituksena vuodesta 2019 ja lakiin eli pakolliseksi mitoitus muuttuu vuonna 2022. Oulussa rekrytään uusia sosiaalityöntekijöitä nyt. Siis nyt kuukausi ennen kuin laki tulee voimaan vaikka aikaa olisi ollut vuosia! Myös mielenterveyspalveluista, päihdepalveluista ja suunhoidosta on valitettu sekä työntekijöiden että asiakkaiden toimesta vuosia ja muutoksia viedään läpi vasta nyt. Tällainen tulipalojen sammuttelu näyttäytyy minulle heikkona asioiden hallintana, huonona organisaatiokykynä ja epäonnistuneena johtamisena. Tai sitten en vain ymmärrä päätöksenteosta ja toiminnan jalkauttamisesta yhtään mitään.

Puoluepeli on jatkuvasti läsnä, hyvässä ja pahassa. On mielenkiintoista kuulla mielipiteitä ja asiankohtien nostoja täysin eri vinkkelistä mistä itse niitä katselee ja ajattelee. Puoluepelin ikävämmät puolet muistuttavatkin sitten ylä-asteen välitunteja tai heikosti johdetun työpaikan kahvihuonetta: ”jos nyt teidän porukka tekee tämän niin mekin sitten kannatamme teille tärkeitä asioita, mutta jos ette niin ei mekään sitten” Joku voisi puhua kiristyksestä tai painostuksestakin, nätimmin puhutaan lehmänkaupoista eli vaihtokaupasta. Myös hiljaista huminaa ja kummallisia kirjoittamattomia sääntöjä vilisee rivien väleissä. Yksi järkyttävimmistä kirjoittamattomista säännöistä on se, että kukaan ei valtuuston äänestyksissä äänestä toisten puoluiden tekemiä ehdotuksia, vaikka ne hyviä olisivatkin. En käsitä yhtään.

Järkyttävin termi politiikassa tähän mennessä on sen sijaan ”poliittinen itsemurha”. Termillä tarkoitetaan jonkinlaista mokaa niin, että yhteistyö oman puolueporukan sisällä tai muihin puolueisiin nähden katoaa tai sitä että jokin oma toiminta vie poliittisen uskottavuuden niin etteivät äänestäjät enää äänestäkään. Tässä mielenterveydellisiä tabuja hitaasti rikkovassa yhteiskunnassa on edelleen siis mahdollista nolata luottamustehtävässä itsensä niin pahasti että paluuta ei ole. Tällä pelotellaan ja pahimmillaan vaiennetaan vaikuttavatkin poliittiset yritykset.

Minä ja moni muu nauttii suunnattomasti vallan tunteesta. Koen itse, että valta on jotain sellaista, että mielipiteelläsi on yhteiskunnallisesti väliä ja pystyt äänelläsi vaikuttamaan johonkin tärkeäksi katsomaasi asiaan. Toiset ovat valmiita joustamaan asioiden tärkeysjärjestyksestä lisääntyvän vallan vuoksi ja toiset ei. Ja jos politiikka on ajoittain sitä, että reagoidaan vain virkakoneiston ehdotuksiin niin kenellä onkaan valta?

Toivoisin, että politiikassa annettaisin enemmän aikaa ja arvoa suunnittelulle, pohdiskelulle ja keskustelulle myös yli puoluerajojen. Politiikan tärkeimpänä tehtävänä kun on kuitenkin mielestäni löytää hyviä ja kaikkia kaupunkilaisia hyödyttäviä kompromisseja eikä keskittyä toisten pikkumaiseen suututtamiseen tai miellyttämiseen. Toivoisin niin, että politiikka olisi ymmärrettävämpää, loogisempaa ja ennakoitavampaa muillekin kuin ammattipoliitikoille.

Onko sinulla samankaltaisia kokemuksia? Vai olenko ihan yksin ajatusteni kanssa? Valaiskaa minua – olen mielelläni myös väärässä 🙂