Rohkeasti terveyden puolella – oletko mukana?

Rohkeasti terveyden puolella – oletko mukana?

Oulussa on aikuisten mielenterveyspalveluihin yli 200 päivän jonot. Lapsilla mielenterveyspalveluiden osalta ei pysytä kuuden viikon hoitotakuussa ollenkaan. Huumekatkaisuhoitoon saa jonottaa vähintään kuukauden. Sosiaali-ja terveysalan työntekijät voivat huonosti, koulutukset peruuntuvat ja liian monet tekevät tuplavuoroja venyen epätasapainossa olevan systeemin vuoksi. Silti hyvinvointilautakunnan budjettia tullaan taas leikkaamaan peräti 20 miljoonaa euroa.


Ihmisten terveydestä ei voi enää säästää. Ihmisten riittävän hyvä terveyden ja toimintakyvyn ylläpito sekä sairauksien laadukas hoito on taloudellisesti järkevää. Olisi upeaa, jos entistä isompi joukko poliitikkoja lähtisi ihan tosissaan puolustamaan jokaisen mahdollisuutta oikea-aikaiseen hoitoon.


Uutena poliitikkona kaupungivaltuustossa seuraan surullisena sitä kuinka vähän meillä onkaan rahaa yhtään mihinkään – ja toisaalta kuinka paljon rahaa valuu viemäristä alas kun ei pystytä ajattelemaan toisin. Jokaisen ei tarvitse kuulua palvelusetelien tai ulkoistusten faniklubiin, mutta minun on todella vaikea ymmärtää, että jos palvelu pystytään järjestämään yrityksen toimesta ketterämmin ja edullisemmin kuin kaupunki itse, miksi sitä ei tehdä? Kun vaakakupissa on kaupunkilaisten terveys ja kaupungin oma palvelutuotanto, miksi ihmeessä valitaan se jälkimmäinen??

Kun vaakakupissa on kaupunkilaisten hyvä terveys ja kaupungin oma palvelutuotanto, miksi ihmeessä valitaan se jälkimmäinen?

Useimmiten pähkäilyihini vastataan kahdella tavalla:

  • ”Nostetaan siis veroja!” Veronkorotusten tietä on kokeiltu eikä se toimi kahdestakin syystä: palveluntarve kasvaa väestön ikääntymisen myötä jatkuvasti ja veronkorotukset heikentävät työssäkäyntiä. Jos jatkamme nykymallisilla palvelurakenteilla (koulut, päiväkodit, kirjastot, uimahallit, teatterit, tiet, terveydenhuolto yms) saamme nostaa veroprosenttia joka vuosi kunnes kellään ei jää palkasta enää mitään käteen. Puolen prosentin veronkorotus toisi Oulun kaupungille noin 18 miljoonaa euroa lisää budjettiin, mutta samalla kunnallisveron korotus veisi keskituloisen 3 000 euroa kuukaudessa tienaavan kukkarosta runsaat 152 euroa vuodessa. Veronkorotus saattaa kuulostaa nopeasti ajateltuna jopa järkevältä, mutta pitemmälle ajateltuna se ei sitä ole. Kun jokainen oululainen kuluttaa vuodessa tuon 150 e vähemmän kampaajaan/vaatteisiin/skumppaan on se pois yrityksiltä. Ja yritykset ovat kuitenkin niitä jotka luovat kaupunkiimme työpaikkoja, elämää, vilinää – ja tuovat uusia, ei verorahoilla tuotettuja veroeuroja. Veronkorotukset laittavat pitkässä juoksussa varsinkin keski-ja hyvätuloiset miettimään ah-niin-ihanaa downshiftausta: kannattaisiko kuitenkin tehdä vain kolme päivää töitä viikossa koska kahdesta seuraavasta menee jo niin paljon veroja? Ilman työtä, ei ole veroeuroja – ja ilman veroeuroja ei ole palveluita.
  • ”ei syntyneitä säästöjä voi ohjata hyvinvointiin”. Se, että syntyneitä säästöjä ei ainakin osittain voitaisi ohjata sosiaali- ja terveyspalveluihin tai varhaiskasvatukseen kertoo ymmärtämättömyydestä: hyvin moni tuntuu edelleen ajattelevan, että terveys on jokaisen yksityisasia, varhaiskasvatus ei olisi osa terveyden tukemista ja että terveys olisi taloudelle vain taakka. Soisi jokaisen politiikkaa tekevän jo ymmärtävän, että heikko toimintakyky, sairaudet, köyhyys ja syrjäytyneisyys ovat meidän kaikkien yhteinen ongelma. Kärjistäen huono-osaisuuden kokijalle ongelma on henkilökohtainen ja muille verotaakka lisääntyneen hoidon, avun ja tuen vuoksi. Hyvinvointiin satsaaminen on siis myös taloudellisesti erittäin järkevää.


Paljon puhutaan ennaltaehkäisyn tärkeydestä, päivitellään huumekuolemia ja puistellaan päitä surkealle työhyvinvoinnille, mutta sitten kun olisi priorisoinnin ja päätösten aika piiloudutaan omiin koloihin säästötavoitteiden ja ideologioitten taakse. Kun katujen kunnossapidon ulkoistuksella, kiinteistöjen myynnillä, lukioverkon tiivistämisellä ja kaupunkipyörien hylkäämisellä säästettäisiin kymmeniä miljoonia euroja miksi tätä ei tehdä innosta hihkuen? Esimerkiksi oikein hinnoiteltu ja investoinneista vapaa palveluseteli olisi erinomainen venttiili julkiselle taloudelle ja terveydenhuollolle säädellä asiakas- ja kulupainetta. Kun tarkoituksena olisi nopeasti parantaa peruspalveluita ja lyhentää jonoja, tulisi palvelusetelien käyttöä lisätä – ja voimakkaasti! Samalla kaupunki tukisi yrittäjyyttä ja valinnanvapautta ja lisäisi yksityistä liikevaihtoa ja verotuloja. Mutta missä on se rohkeus tehdä asioista toisin?

Teoria mielihyvästä kestävän talouden, terveyden ja politiikan takana

Teoria mielihyvästä kestävän talouden, terveyden ja politiikan takana

Syrjäytyminen on inhimillisesti hirveää. Se on myös taloudellinen katastrofi kunnille ja koko valtiolle. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa laskentatavasta riippuen yhteiskunnalle noin 1-2 miljoonaa euroa. Suomessa on yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta ja Oulussa nuorisotyöttömyys on korkein verrattaessa kuutta suurinta kaupunkia keskenään.

Syrjäytyminen johtuu pääosin yhteiskunnan heikoista rakenteita, jotka ajavat yksilön taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin; kerran huonoihin olosuhteisiin jouduttuaan on niistä vaikea vapautua. Syrjäytymistä edistävät mm. köyhyys, pitkittynyt työttömyys, yksinäisyys, asunnottomuus ja päihteidenkäyttö. Nämä kaikki lisäävät terveysongelmia ja usein heikentävät henkilön toimintakykyä merkittävästi.

Syrjäytymistä voidaan estää ja jo syrjäytyneitä voidaan auttaa. Syrjäytymisen ehkäisy hyödyttää meitä kaikkia; itse syrjäytynyttä, hänen läheisiään ja muita kaupunkilaisia mm. yhteisöllisyyden, turvallisuuden ja talousnäkymien parantuessa. Jos pystyisimme estämään syrjäytymistä ja lisäämään vapautumisen mahdollisuuksia syrjäytymisen loukusta nykyistä tehokkaammin, säästäisimme pitkän pennin.

Mikä on elämän tarkoitus?

Ihminen tarvitsee toista ihmistä pysyäkseen elossa, oppiakseen ja kehittyäkseen. Ihminen kehittyy vain vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa eikä kehitys lopu koskaan vaan jatkuu läpi elämän. Kysyttäessä aikuisilta ihmisiltä elämäntarkoituksesta vastaa hyvin moni sen olevan elämästä nauttiminen yhdessä läheisten kanssa.

Nautinnon kokemus syntyy aivoissa välittäjäaineiden dopamiinin , serotoniinin, oksitosiinin ja endorfiinin välityksellä. Dopamiinin lähteitä ovat rakkaus, seksi, luovuus ja unelmat. Serotoniinin lähteitä ovat turvallisuus ja arvostuksen kokemus. Oksitosiinia erittyy kosketuksesta ja läsnäolosta. Endorfiinia saamme liikunnasta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Kohtaaminen, hyväksyntä, läheisyys, avoimuus – kaikki tuovat mielihyvää. Myös yleisesti hyväksytyt terveelliset elämäntavat kuten monipuolinen ruokavalio ja ulkoilu lisäävät hyvänolon tunnetta.

Jos kotona ei pidetä sylissä tai koulussa ei kysytä kuulumisia alkaa lapsen polku tallautua herkästi kohti syrjätymisen siperiaa. Kun mielihyvää ei saada kehitystä tukevista asioista, sitä haetaan sieltä mistä sitä saadaan: ylisuorittamisesta, perfektionismista, miellyttämisestä, väkivallasta ja päihteistä.

Miten se tehdään ja mitä se maksaa?

Kaupungin pitää syrjäytymistä estääkseen lisätä ihmisten yhteisöllisyyttä, kohtaamisia, kannustusta ja kuuntelua. Kaupungin tulee taata hyvät ja toimivat peruspalvelut. Päivittäin käytettävät palvelut kuten koulu, päiväkoti, lasten- ja senioreitten neuvola ja vanhusten ja vammaisten päivätoiminta pitää olla lähellä ja helposti saavutettavissa. Sellaisia palveluita, joita keskimäärin tarvitaan harvemmin kuin viikottain voidaan mielestäni kustannussyistä karsia ja keskittää.

Syrjäytymisen ehkäisemiseksi köyhyyteen ja työttömyyten pitää puuttua nykyistä rohkeammin ja luovemmin keinoin mm. madaltamalla työn verotusta, ottamalla käyttöön perustili ja lisäämällä osatyökykyisten työnteon mahdollisuuksia. Asumistuet pitäisi kohdentaa niitä eniten tarvitseville ja päihdeongelmissa apu pitäisi saada heti eikä vasta vankilassa.

Näkisin myös, että syrjäytymisen ehkäisemiseksi olisi inhimillisesti oikein ja taloudellisesti enemmän kuin järkevää panostaa peruskoulun luokkakokojen pienentämiseen, kouluterveydenhoitajan – ja lääkärin laajempaan työaikaan, matalan kynnyksen jonottomiin mielenterveyspalveluihin ja neuvolan tarjoamaan vanhemmuustaito-ohjaukseen ja kotiapuun.

Psykiatriset potilaat viettävät sairaalassa kauemman ajan kuin esimerkiksi leikkauspotilaat ja 80%:lla vangeista on jokin päihdehäiriö. Kun yksikin yö erikoissairaanhoidossa tai vankilassa maksaa veonmaksajille keskimäärin 400€ on meidän tehtävä kaikkemme, että nämä laskut saadaan minimoitua.

On korkea aika luopua ajatuksesta, että ihmisen kohtaaminen olisi luksusta, josta maksetaan vasta sitten jos siihen on varaa. Oikeastaan meillä ei ole varaa mihinkään muuhun kuin elämänilon ja mielihyvän maksimoimiseen kestävillä keinoilla! Miksi elämämme? Mikä on elämän tarkoitus? Miksi teemme politiikkaa? Emme rahasta, vallasta, hienosta mekosta tai merkkilaukusta vaan ollaksemme toistemme kanssa ja nauttiaksemme elämästä omana itsenämme mahdollisimman pitkään terveenä ja toimintakykyisenä.

Poliitikon päiväkirjamerkintöjä osa 5: epävarmuutta, tiimityötä ja rullaavaa arkea

Poliitikon päiväkirjamerkintöjä osa 5: epävarmuutta, tiimityötä ja rullaavaa arkea

Aivan hirveä määrä asiaa joka tuutista ja millään ei ehdi kaikkeen tutustua! Tunnen itseni tyhmäksi kun en tiedä, osaa enkä tajua. Kokoustamisesta olen kuitenkin jo oppinut sen, että saadakseen puheenvuoron pitää puheenvuoropyyntö pyytää heti eikä vasta sitten kun on jotain kysyttävää…Omalla vuorolla voi sitten hölistä ajatuksiaan tai kysyä oikeasti jotain.

Ensimmäinen hyvinvointilautakunnan kokous on nyt menestyksellisesti istuttu: kukaan ei haukkunut ketään (!) ja pääsin puhumaan terveysjohtajallemme. Kokouksessa puhututti etenkin budjetin ylitys ja työhyvinvointi. Oulun kaupungin meneillään olevan toimintasuunnitelman mukaan hyvinvointilautakunnan henkilökustannuksissa on säästettävä vuosittain 1.6 miljoonaa euroa eli noin kymmenen lääkärin työpanoksen verran. Samaan aikaan kun henkilöstöstä säästetään sotealan ammattilaisten irtisanoutumiset ovat lisääntyneet, lastensuojelun kustannukset nousseet ja mielenterveyden ongelmat lisääntyneet. Minulle on tullut tunne, ettei tässä kaupungissa täysin ymmärretä ihmisen kohtaamisen tärkeyttä, tunnetaitojen mahtavuutta ja eettisen stressin vakavuutta.

Arki on lähtenyt kaikesta aikatauluttamisesta ja 12 tunnin työpäivistä huolimatta (tai juuri siksi!?) rullaamaan tosi hyvin! Nautin niin paljon näistä selkeistä rutiineista ja aikatauluista, politiikasta ja töistä, uusista ihmisistä ja Pikisalin miljööstä, aamuisista koirakävelyistä ja iltaisista perheen yhteisistä hetkistä. Hyvinvoiva minä on niin järkyttävän tehokas, että kadehdin välillä itse itseäni! Hyvän työhyvinvointini perustana on toimiva ajankäytönhallinta, armollinen suhtautuminen tietämättömyyteeni, epävarmuuteni hyväksyminen, valintojani tukeva perhe, valmentavat esimiehet, hyvät työnjoustot sekä tietysti tuottava, mielekäs ja palkitseva homma niin politiikassa kuin lääkärin työssä. Jospa saisimme hyvinvointilautakunnan tiimin kanssa jalkautettua näitä yllättävän yksinkertaisiakin asioita jokaisen oululaisen arkeen – ja pian.

Poliitikon päiväkirjamerkintöjä osa 4 : maahanmuuttopolitiikkaa ja kansanedustajapohdintoja

Katselin Kokoomuksen maahanmuuttolinjausten inspiroimana Yle Areenasta Paperittomat-dokumentin. Dokumentti kertoo omasta kotimaastaan paenneista ihmisistä, jotka elävät Suomessa ilman kunnollista olemassaolon ja terveydenhuollon mahdollisuutta kun oleskelulupaa ei vaan kertakaikkiaan saa.

Nyt kookoomuksen eduskuntaryhmä ehdottaa, että ”eriytetään maahanmuuttajien ja Suomessa pysyvästi asuvien Suomen kansalaisten sosiaaliturva, kuten hallitus esitti 2016, mutta sitomalla se koulutukseen, kielitaitoon ja riittävään tuntemukseen suomalaisesta yhteiskunnasta ja arvoista.” En ymmärrä, miksi oleskelulupa, työlupa tai sosiaaliturva pitäisi rajata edes osin pois maahanmuuttajilta? Miksei anneta maahanmuuttajille vain nopeasti samat mahdollisuudet kuin suomalaisillakin ja viedään ne sitten pois jos aihetta tulee?

Ihmiset tulevat maahamme töiden perässä tai turvaan heikompia oloja ja varmasti aniharva tulee tahallisesti elämään tukien varaan. Tuntuu, että usein tässä keskustelussa unohtuu se, että eihän jokainen jo suomessa asuvakaan tee niska limassaa duunia vaan aika iso porukka elää esim toimeentulotuen varassa – ja ilmaisen tämä täysin neutraalisti, en ketään syyttäen. Toimettomuus ei useinkaan ole ihmisen vika vaan systeemin vika.

Maahanmuuttajia syytetään usein laiskuudesta ja siitä, että heidän työttömyytensä on korkeampaa kuin suomalaisten. Ylen dokumentin perusteella maahanmuuttajien on harvinaisen vaikea ylipäätään saada tehdä täällä töitä! Voisiko työttömyyslukuerot olla pelkästään jäykistä rakenteista johtuvia?

En siis ymmärrä miksi yritetään rajata, lokeroida ja lisätä byrokratiaa sosiaaliturvan rajauksilla, kun voitaisiin muuttaa koko sosiaaliturvajärjestelmä, työn verotus ja työkulttuuri sellaiseksi, että työtä kannattaa tehdä aina ja sitä on myös ilo tehdä! Esimerkiksi Elina Valtosen lanseeraama perustili kattaisi kaikki nämä kohdat.

Mielenkiintoisia juttuja, joista olen todennäköisesti vielä hyvinkin tietämättömällä tasolla. Ja toki maahanmuuttoasiat eivät ole kuntapäättäjien vaan kansanedustajien heiniä, mutta kyllähän minua kaikki politiikkaa aina kiinnostaa. Ja voihan se olla, että jonain päivänä vielä istun eduskunnassakin! Tosin en vielä moneen vuoteen.

On mielestäni eriarvoistavaa ja suorastaan demokratialle haitallista, että kansanedustajien tulee olla Helsingissä vähintään neljänä päivänä viikosta. Minun ja varmasti todella monen muunkin pienten lasten vanhemman halukkuutta asettua ehdokkaaksi vähentää kansanedustajien pitkä työmatka ja etävanhemmuuden haasteet. Miksi istuntoja ja kokouksia ei voida järjestää edes osittain etänä? Tai vaihtelevasti paikan päällä Helsingin lisäksi vaikka Oulussa, Tampereella ja Turussa?

Seuraavat eduskuntavaalit ovat kahden vuoden päästä. Minä en ole vielä silloin valmis uhraamaan ihanankamalaa perhe-elämääni ja lasteni ainutkertaista lapsuutta yhtään millekään. Mutta ehkä 20 vuoden päästä sitten!

Poliitikon päiväkirjamerkintöjä osa 3: Lautakuntapaikkatoive ja lastenhoitohommia

”Missäs sun lapset on, kun olet täällä kokouksessa?”

”Oletko ajatellut miten hoidat lapset ja työn ja kodin kaiken tämän poliittisen vastuun lisäksi”

Hohhoijaa ja anna mun kaikki kestää. En ollutkaan vielä ikinä ennen henkilökohtaisesti törmännyt näin fossiilimaisiin, alentaviin, loukkaaviin ja jollain tapaa niin äärettömän lapsellisiin ajatuksiin. Suorastaan mielenkiintoista siis tavata tällaista ajatuksenjuoksua!

Ensinnäkin: Oulun kaupungin hallintosäännön mukaan valtuutettu saa palkata lastenvahdin kaikkien koulutusten ja kokousten ajaksi, jos hoitoa ei muutoin saa hoidettua.

Toiseksi: minulla on kotona puoliso, jonka vastuu perheestä on täysin sama kuin minun vastuuni.

Hallintosäännön kuikerot eivät täysin avautuneet minulle ja selvittelin epäselvyyksiä lastenhoidon osalta:

1. korvataan hoitajan palkkaamisesta aiheutuneet kustannukset edellyttäen, että luottamushenkilö lääkärintodistuksella tai muilla asiakirjoilla osoittaa, että hoitajan palkkaaminen on ollut välttämätöntä —— Lääkärinkorvauksella?? Oikeasti? Minkähänlaisella? Itse en lääkärinä lähtisi koskaan kirjoittamaan todistusta, jossa todistan epämääräisiä asioita tai toisaalta täysiä itsestäänselvyyksiä kuten tässä oikeustoimikelpoisen henkilön luotettavuutta. Onneksi sain kaupungilta nopean vastauksen, että oma kirjallinen ilmoitus hoitajan palkkaamisen välttämättömyydestä riittää.

2. Korvauksen maksaminen edellyttää, että luottamushenkilö esittää allekirjoitetun sopimuksen hoitajan palkkaamisesta ja selvityksen lakisääteisten työnantajamaksujen suorittamisesta. —— Lastenhoitajan voi palkata joko firmasta tai yksityishenkilönä, kunhan asianmukainen sopimus ja työnantajamaksut sekä ohjeen mukaiset kaupungille toimitettavat dokumentit ovat kunnossa. Korvaus maksetaan tositteita vastaan, eli jo toteutuneet ja maksetut kulut korvataan.

Mutta mitäs sitten, jos minulla ei olisi varaa maksaa lastenhoitopalvelua itse etukäteen? Varsinkin elokuulle pitää olla melko hyvä kassa koossa kun laskut pitää olla maksettu ennen kuin saa korvauksen ja rahat tilille. Laskut pitäisi mielestäni voida osoittaa suoraan kaupungille. Tämä voisi lisätä demokratiaa, kun myös vähätuloisilla pienten lasten yksinhuoltajavanhemmilla olisi mahdollisuus lähteä valtuustoon.

Valtuustopaikkatoive esitetty

Jokainen valtuustoon valittu valtuutettu ottaa valtuuston lisäksi myös jonkin poliittisen pallin lautakunnasta tai muusta toimielimestä. Paikat jaetaan puolueiden kesken vaalimenestyksen ja neuvottelutaitojen mukaan ja tähän hommaan menee viikkoja. Tietämättömänä kaikesta glooriasta mietin vain, että miksi tällainen vääntö ja viikkojen kääntö? Huomaako kukaan eroa, jos vain heitetään noppaa ja arvalla kukin menee jonnekin…?

Minun ensimmäisenä toiveenani oli sitten loppuen lopuksi hyvinvointilautakunnan jäsen ja hallituksen varajäsen. Kuntalain (74 §) mukaan kelpoinen lautakuntaan ei ole henkilö, joka on palvelussuhteessa ko. lautakunnan alaisessa yksikössä, eli toisin sanoen jos palkan maksaa Oulun kaupungin hyvinvointilautakunta ja siksi pelkäsin etten lääkärinä voi olla hyvinvointilautakunnassa. Konsultoin kaupungin lakimiestä ja hänen mukaansa Oysissa ja yhteispäivystyksessä työskentely on sallittua huolimatta siitä, että toimintaa rahoittaa merkittävästi Oulun kaupunki. Myös satunnaiset lyhytkestoiset keikkatyöt Oulun kaupungin terveydenhuollon yksiköissä eivät aiheuta vaalikelpoisuuden menettämistä. Rakastan päivystämistä ja inhoan terveyskeskushommaa joten kun päivystämään pääsee ja terveyskeskukseen ei oli valinta harvinaisen selvä!

Nyt odottellaan sitten miten neuvotteluissa käy ja mikä nakki napsahtaa. Myös sote-uudistus mietityttää: hyvinvointilautakunnan homma loppuu 1.1.2023 ja sitten tulee hyvinvointialueet ja uudet vaalit? Pitäisikö lähteä sinne ehdolle..?

Mutta nyt eka lomaillaan! Ihanaa, rentouttavaa, armollista ja aikaansaavaa kesää kaikille! 💛

Poliitikon päiväkirjamerkintöjä osa 2. Miten voitetaan vaalit?

Poliitikon päiväkirjamerkintöjä osa 2. Miten voitetaan vaalit?

Vaalikooma alkaa helpottaa ja ajattelin nyt mahdollisia seuraavia vaaleja (?!?!) varten kirjata ylös näiden kuntavaalien 2021 onnistumiset ja kehittämisenpaikat.

Vaalihuumaa Rotuaarilla yhdessä Mari-Leena Talvitien kanssa!

Kiva käydä juttuja läpi ja huomaan taas kerran olevani epämääräisen epäjärjestynyt, mutta aikaansaava projekti-ihminen. On mukava suunnitellla, toteuttaa, miettiä, heittäytyä, pohtia ja puskea. Projektin päättyminen on kuitenkin aina niin äärimmäisen tylsää riippumatta lopputuloksesta. Siksikin varmaan väsy painaa, kun nyt ei ole selkeää konkreettistä kiintopistettä mihin keskittyä ja mistä innostua… Jospa valtuustoneuvottelujen tulos pian selviää – ja samalla uusi kiintopisteeni!

Vaalibudjetin kehittyminen

Vaalibudjettini oli alun alkaen maltilliset 500 e sisältäen puoluemaksun (200e). Loput 300 e olin ajatellut kuvausvaatteisiin (koska halusin todella panostaa kuvaan), autotarroihin ja someen.

Matkan varrella tuli erilaisissa yhteyksissä puhetta, että olen ehdolla ja sain lopulta jopa kuusi sponsoria kampanjalleni!! Ensimmäisen diilin hoiti mieheni, seuraavan tuttavani ja neljä muuta hoidin ihan ite! Aluksi tuntui tosi hankalalta pyytää ihmisiltä rahaa, mutta homma helpottui huomattavasti teroitettuani itselleni etten kerää rahaa itseni vaan paremman Oulun puolesta. Oman kasvokuvan tunkeminen joka paikkaan tuntui sekin aluksi niin tyrkyltä, itseriittoiselta ja ahdistavalta, mutta siihenkin tottui yllättävän äkkiä; ihmisten pitää tunnistaa minut, jotta osaavat äänestää hyvän tyypin valtuustoon.

Flaijerit 👌

Budjetin kasvaessa mainosväylät laajenivat: ensin ostin bussimainokset, sitten kuvasin vaalivideon, sitten tilasin flaijerit. Loppusuoralla innostuttiin vielä yhteen lehtimainokseen. Kovasti olisin halunnut kasvoni pääväylien suuriin digitauluihin, mutta rahat olivat siinä vaiheessa jo loppu.

Vaalibudjetti

MENOT:

  • puoluemaksu 200 e
  • vaalikuva 340e (sis. vaatteet, hiukset, meikki)
  • painomateriaali 250 e (käyntikortit + pääsiäsikortit + tulitikkuteipit + autotarrat)
  • 415 e (2000 flaijeria + 5 julistetta)
  • fb+instagrammainokset 260e
  • vaalivideo 550 e
  • postimerkit+kuoret 200e
  • karkit 50 e
  • bussimainost 350
  • lehtimainos 100 e
  • heijastinliivi 20e

TULOT:

  • 350 e (yritys)
  • 750 e (yritys)
  • 415 e (yritys)
  • 50 e (yksityshenkilö)
  • 100 e (yksityishenkilö)
  • 750 e (yritys)

Itselleni jäi maksettavaa 320 e + aika + vaiva+ rikkoutunut lamppu kiireessä + turhat ostosreissut ajatuksissaan kun jättää just sen maidon ostamatta mitä meni ostamaan koska ajatukset jossain sosiaalihuoltolaissa… Kaiken kaikkiaan kyllä siis superhyvin meni budjetin suhteen!

Bussimainos yhdessä Niilo Heinosen kanssa!

Vaalistrategia – mikä toimi, mikä ei?

Minun vaalistrategiani oli äärimmäisen yksinkertainen: luovasti, pelotta ja innolla kaikkea mahdollista resurssien mukaan. Alkuun tutustuin verotukseen, köyhyyteen, valtuuston toimintaan ja kaupungin asikirjoihin. Aloin seurata paikallisuutisia tarkemmin, osallistuin facebookin keskusteluihin ja rakensin kotisivuja. Kokosin huipputiimini, jota ilman en olisi tullut valituksi. Kävelytin jo tammikuussa koiraa heijastinliivi päällä, jossa luki nimeni+ ”äänestä naapuriasi”, vaikka kukaan ei varmasti älynnyt vielä mistä ihmeen vaaleista on kyse! Aloin hahmotella käyntikortteja ja luovia tapoja saavuttaa ihmisiä liikaa itseäni tyrkyttämättä. Askarreltiin lasten kanssa pääsiäiskortit naapurustoon, johon lisäsin ehdokasmainokseni. Kiersin hienolla ilmalla biitsejä jakaen karkkia ja flaijereita. Kerran pönötin Oulujoen varressa kaataen kahvia ja jutellen politiikkaa hirveässä viimassa. Instastoria aloin tehdä päivittäin. Kirjoitin kalevaan kolmesti. Kirjoitin blogia. Otin kantaa kahvipöydässä ja lenkkipolulla. Keskustelin ystävällisesti ja asiakeskeisesti oman keskeneräisyyteni myöntäen kaikesta ja kaikkialla. Pyöräilin tarroitetulla laatikkopyörällä leikkipuistoon, kaupungille ja hautausmaalle. Kolmeen autoon laitatin autotarrat. Bussimainos tuli viikoksi juuri ennen vaaleja. Yksi lehtimainos tehtiin upealla naisehdokasporukalla viimetinkaan. Viimeiset viikonloput ennen vaaleja jaoin karkeilla koristeltuja ylijääneitä käyntikortteja torilla ja Rotuaarilla. Lopuksi vain toivoin parasta.

Forumin vaaliliite

Kaiken lähtökohtana oli minunlainen tekeminen. Tärkeintä on ollut tajuta, että minä kelpaan politiikkaan tällaisena hulluttelevana, tietämättömänä ja väsyneenä äiti-ihmisenä. Nyt tuntuukin jo hassulta se, kuinka kuvittelin inhimillisyyden vievän vakavastiotettavan poliitikon viitan ulottumattomiini vaikka homma on nimenomaan päinvastoin: lähestyttävää, rehellistä ja samaistuttavaa ehdokasta on helppo äänestää.

TOIMIVAT JUTUT:

  • ajatuksella kirjoitetut blogipostaukset ovat parhaimpina päivinä keränneet yli 200 lukijaa
  • FB- ryhmä Kuntavaalit 2021 oli hyvä oppimisalusta itselleni ja muutama äänestäjäkin löytyi sitä kautta
  • autoteippaukset olivat 6 viikkoa kolmessa eri autossa eripuolilla Oulua ja toimivat mielestäni hyvin (näillä alueilla eniten ääniä)
  • kohdennetut mainospostit naapurustoon ja lääkärikollegoille
  • Vaalivideo! Koronan vuoksi kaikki äänestäjien tapaaminen oli kiellettyä ja halusin luoda videon kautta ihmisille tunteen, että ovat tavanneet minut. Panostin videon juoneen ja laatuun. Videota on nyt katsottu pelkästään facebookissa yli 10 000 kertaa!
  • Fb ja instamainonta tavoitti hyvin! Tätä lisää!

EI NIIN TOIMIVAT JUTUT

  • en nähnyt bussimainostani kertaakaan (näkikö kukaan muukaan??) ja oikeastaan huomattavasti edullisemmaksi ja tehokkaammaksi olisi tullut käyttää rahat someen/autoteippauksiin
  • käyntikortit oli ihan turhia! Loppusuoralla tosin teippasin niihin karkit ja jaoin Rotuaarilla (meni paremmin kaupaksi kuin pelkät flaijerit)
  • flaijerit ovat täysi mysteeri. Panostin laatuun ja sisältöä hiottiin. Tilasin painotuotteet paikallisilta firmoilta ja tilasin niitä maltilliset määrät (käyntikortit 500 kpl, tulikkutarrat 200kpl, pääsiäiskortit 500 kpl, flaijerit 2000 kpl). Jakamiseen meni monta iltaa. Olisikohan pelkkä some ja kokoomuksen yhteismainokset kuitenkin riittääneet? Tuntuu hullulta, jos jokainen ehdokas tilaa samat ja enemmänkin? Voisiko seuraava kampanja olla flaijeriton?
  • Vaalikuva. Tottakai kävi niin, että hartaasti valittu farkkupaita oli kuvassa aivan liian vaalea, kallis meikki liian tumma, tukka liian iso ja minä sitten kaiken kukkuraksi muutenkin vaan outo. Itkin yhden illan kummallista kuvaani, jossa en ole minä vaan joku muu. Päädyin ottamaan uuden kuvan ja maksamaan lystistä 150 e lisää. Menin kuvaan ystäväni kanssa (hän varmisti, että näytän itseltäni) , meikkasin itse ja laitoin päälleni värikkään paidan (vihreä), jotta erottuisin tällä kertaa taustasta ja toisaalta myös puolueen satapäisestä joukosta yhteismainonnassa. Yleensä en ahdistu ulkonäköasiosita ollenkaan, mutta nyt kun tiesin kuvani leviävän sinne sun tänne piti sen näyttää minulta. Onneksi menin uuteen kuvaan!
Oulun kokoomus

Näin jälkikäteen katsottuna olen tehnyt valtavasti hommia. Kaikki tuntui kuitenkin muutamaa viimeistä viikkoa lukuunottamatta helpolta ja erittäin luontevalta. Olin minä ja luotin siihen, että tiedän mitä teen ja että minulla on oikeasti jotain annettavaa. Lopputulos oli huikeat 537 ääntä eli 0.6% kaikista kaupunkimme äänistä. Vertailukohtana ihana, osaava ja suosittu kansanedustajamme Mari-Leena Talvitie sai 1232 ääntä eli 1.4% äänistä. Oulun kokoomuksen valtuutetuksi olisi riittänyt 286 ääntä eli menin heittämällä sisään! Saapa nähdä mihin leikkiin sitä tulikaan lähdettyä mukaan!

Laitetaan hyvät ideat jakoon: mikä vaalimainonta on ollut sitä toimivinta mainontaa? Minkälainen vaalimainonta ärsyttää/kiinnostaa/hymyilyttää?

Poliitikon päiväkirjamerkintöjä osa 1. Vaaliblues ja lautakuntapaikka

Poliitikon päiväkirjamerkintöjä osa 1. Vaaliblues ja lautakuntapaikka

Vaaliblues

Sunnuntai oli täynnä intoa, jännitystä, iloa ja juhlamieltä! Olin niin häkeltynyt, kun äänimäärä laskennan edetessä vain kasvoi ja kasvoi ja kasvoi – ja kasvoi! Lopputulos oli huikeat 536 ääntä! Ja tittelinä seuraavat neljä vuotta Rouva kaupunginvaltuutettu. Onhan tää nyt hienoa!

Mutta voi kauhea kuinka kamala maanantai sitten olikin! Korkealta riemupilvistä tultiin alas ja kovaa. Yöunet jäivät sunnuntaiyönä vähäisiksi, mutta kyllä koko vaalikampanja on vienyt kaikesta ihanuudestaan huolimatta yllättävän paljon energiaa. Olo oli vaalien jälkeisenä päivänä tyhjä ja turta, itketti, ärsytti ja turhautti kaikki. Mietin mihin sitä tulikaan lähdettyä mukaan ja että haluanko tätä oikesti?

Tuntuu pahalta myöntää miettivänsä masentavia, kun niin moni äänesti juuri minua ja niin moni halukas jäi ilman valtuustopaikka. On kuitenkin äärimmäisen inhimillistä kokea ristiriitaisia tunteita itselle suurten juttujen edessä. Samoihin ajatuksiin törmäsin pääsykoerutistuksen tai raskauksien kanssa; pitkän ja iloisenkin odotuksen loputtua minulla on usein ollut tyhjä ja masentunutkin olo. Avain takaisin tasapainoon onkin juuri omien ristiriitaisten ajatusten tuomitsematon kuuntelu ja läpikäynti luotettavien läheisten kanssa.

Lautakuntapaikan valinta

Heti vaalipäivästä seuraavana päivänä on valtuustoryhmän eli meidän tapauksessa kaupungin valtuustoon valituksi tulleiden kokoomuslaisten ja neljän varajäsenen kokous. Ensimmäisessä kokouksessa päätetään mm. neuvottelijat puolueiden välisiin neuvotteluihin. Neuvotteluissa neuvotellaan luottamushenkilöt kaupunginhallitukseen, lautakuntiin, johtokuntiin ja muihin toimielimiin (ks kuva!).

Olen mietiskellyt hyvinvointilautakuntaa, sivistys-ja kulttuurilautakuntaa sekä yhdyskuntalautakuntaa. Jos (ja kun) menen terveyskeskukseen töihin joutuisin jääväämään itseni hyvinvointilautakunnasta. Jos hallituksen kaavailema sote tulee, loppuu hyvinvointilautakunnan työ seinään 1.5 vuoden kuluttua. Näillä näkymin itselleni tutuimmat hommat ovat siis valitettavasti nyt poissa laskuista… Rakennukset, rakentaminen ja tonttipolitiikka ovat kiinnostaneet aina eli siinä mielessä yhdyskuntalautakunta olisi passeli. Toisaalta sivistys-ja kulttuurilautakunnassa pääsisi ehkä parhaiten vaikuttamaan terveyden ylläpitoon ja aiheet ovat omasta arjesta hyvinkin tuttuja. Ja mitä noissa kaikissa muissa paikoissa tehdään? Hankalaa. Ja toiveet pitää jättää jo huomenna torstaina… Onneksi kokoomus järjestää illalla infon.

ouka.fi

Mielenkiintoisia pomintoja hallintosäännöstä:

  • Kaupungivaltuuston puheenjohtaja saa 2750 €/kk (ei ansionmenetyskorvauksia tai kokouspalkkioita erikseen) ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja 5500 €/kk (ei ansionmenetyskorvauksia tai kokouspalkkioita erikseen). Valtuuston varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsenet sekä varapuheenjohtaja saavat 250€/kk. Yhdyskunta-, hyvinvointi- sekä sivistys- ja kulttuurilautakuntien puheenjohtajat saavat 2750€/kk.
  • Kuntalaissa tarkoitettujen kaupungin toimielinten kokouksista maksetaan seuraavat kokouspalkkiot:
    1. kaupunginvaltuusto ja sen valiokunnat sekä kaupunginhallitus ja sen jaostot 150 euroa/kokous
    2. lauta- ja johtokunnat, niiden jaostot ja toimikunnat 115 euroa/kokous
    3. viranomaisen päättämä seminaari, koulutus- tai informaatiotilaisuus tai vastaava kaupungin järjestämä tilaisuus 85 euroa/tilaisuus
  • Jos luottamushenkilöllä on alle 10 -vuotias lapsi, puoliso tai hän toimii lain tarkoittamana omaishoitajana henkilölle, jota ei voi jättää luottamustoimen hoidon ajaksi ilman ulkopuolista hoitajaa, korvataan hoitajan palkkaamisesta aiheutuneet kustannukset edellyttäen, että luottamushenkilö lääkärintodistuksella tai muilla asiakirjoilla osoittaa, että hoitajan palkkaaminen on ollut välttämätöntä. Korvaus maksetaan alalla yleisesti noudatettavan tason mukaisesti.

Opettelua, kysymistä, ihmettelyä – ja taas opettelua

Sääntöihin ja pöytäkirjoihin tutustuminen on mielenkiintoista ja tylsää samaan aikaan. Samalla tulee tutuksi poliitikkojen ja politiikan rakenteiden kanssa ja olenkin ollut huomaavinani viestintäongelmia (kokouskutsu ei tule ajoissa) ja ylimielisiä vastauksia (”se lukee kuntalain momentissa tämä ja tuo, kaikkihan sen tietää”). Kaikilla tuntuu myös olevan hirveä kiire rakentaa uutta valtuustoa ja jakaa valtaa, vaikka mitä väliä olisi parilla päivällä, että sais vähän levätä…? Yllätyksiä tulee jatkuvasti (ai näin paljon kokouksia? Ai saa kuitenkin lapsenvahdin, ihanaa!). Jännityksellä odotan mitä muuta tulee yllätyksenä, kun ymmärrettävästikin vanhat politiikassa pitempään olleet eivät hoksaa kaikkea kertoa eikä uusi osaa niistä kysyä.

Onneksi apua tarjotaan aktiivisesti ja ystävällisesti koko ajan ja aina on joku jolle soittaa. Ihania ihmisiä on ympärillä paljon niin politiikassa kuin lähipiirissäkin. Tästä on hyvä jatkaa ihmettelyä.

Miten ikäihmisten asemaa voitaisiin Oulussa parantaa?

Miten ikäihmisten asemaa voitaisiin Oulussa parantaa?

Rauhan Tervehdys-lehti haastoi kuntavaaliehdokkaat mukaan Yhteisvastuukeräykseen, jonka teemana oli ikäihmisten aseman parantaminen Oulussa. Haaste poiki hienoja ideoita aina esteettömyyden lisäämisestä lavatansseihin!

Kokeneena lastenneuvolan kuluttajana minä haluisin Ouluun aikuistenneuvolan.

Terveyskeskuksessa ja päivystyksessä tapaa paljon ikääntyneitä potilaita, jotka ovat menneet huonoon kuntoon mm. heikon syömisen, lääkkeiden omatoimisen lopetuksen tai pelon ja ahdistuksen vuoksi. Olisi inhimillisesti oikein ja taloudellisestikin järkevää tarjota ikäihmisille helposti saavutettavissa olevaa terveysneuvontaa sekä tukea ja apua arjen pieniin terveysongelmiin.

Tällä hetkellä Oulunsalossa toimii ajatuksiani hyvin lähellä oleva terveyspiste. Soittelin vetäjälle ja juteltiin pitkät pätkät ennaltaehkäisyn tarpeesta ja vaikuttavuudesta. Terveyspointissa ikäihmiset saavat maksutonta neuvontaa terveysasioissa, verenpaineen mittausta sekä henkistä tukea. Terveyspisteen toiminnasta vastaa vapaaehtoiset terveydenhuollon ammattilaiset yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa. Hienoa työtä, mutta miksi näin tärkeä toiminta pyörii vapaaehtoistoimin ja pelkillä avustuksilla?

Haluan Ouluun lisää terveysneuvontaa ja sairauksien ennaltaehkäisyä kaiken ikäisille ihmisille. Vastasin Rauhan tervehdyksen haasteeseen näin:

”Valtion huoltosuhde on hälyttävän heikko: vuonna 2019 sataa työssäkäyvää henkilöä kohti oli jopa 133 ei-työssäkäyvää henkilöä. Huoltosuhteen heikentyessä on entistä tärkeämpää, että jokainen työkykyinen olisi töissä. Työtä tekevät ihmiset tuottavat veroeuroja, joilla taataan hyvälaatuisten palveluiden olemassaolo. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää huomata se, mistä veroeurot tulevat; uusia veroeuroja ja niitä tuottavia työpaikkoja syntyy vain ja ainoastaan yrityksiin. Ikäihmisten asemaa parannetaan parhaiten turvaamalla yritysten tehokas toiminta. Huoltosuhdetta tasapainottamalla takaamme sen, että hoitajamitoitus on riittävä, lääkäriin pääsee ja elämä on myös ikäihmisenä onnellista ja omannäköistä.”

Olen huolissani omasta vanhuudestani: riittääkö Oulun rahat ja resurssit siihen, että minäkin pääsen vanhana hoitoon? Jos hoidon laadusta ja riittävyydestä ollaan jo nyt huolissaan, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan? Terveydenhuoltoalan ammattilaisten työhyvinvointiin satsaaminen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn panostaminen juuri aikuisneuvolan tyyppisillä ratkaisuilla säästää rahaa, mutta riittääkö sekään?

Upea Oulu ja upeat oululaiset

Mitkä ovat Oulun kaupungin vahvuudet? Entä mitkä ovat sinun omat vahvuutesi – tai koulusi, työpaikkasi tai perheesi vahvuudet? Missä olemme hyviä ja miksi? 

Oulussa on upeat puistot ja pyörätiet. Oulussa on omanlainen, puhutteleva ja maanläheinen kulttuuri, jonka moninaisuuteen pääsee kiinni jo lyhyellä kävelyllä Pikisaaresta Valkeaan. Me oululaiset nautimme spontaaneista kohtaamisista, tuulisista jääkävelyistä, leppoisista torinlaidalla istuskeluista sekä positiivisesta pöljyydestä. Parhaimmillaan koulussa ja työpaikalla on kivaa ja kotona turvallista.

Mahdollisuuksien Oulu

Kehittymisen kannalta on inhimillistä ja välillä järkevääkin listata toimimattomuuksia. Usein ajattelemme, että vain epäkohtien esille nostaminen auttaa niiden korjaamisessa. Valituksen keskellä unohtuu kuitenkin liian usein se, mikä on jo hyvin ja toimivaa. Miten kävisi, jos keskittyisimme tutkimaan vahvuuksia tarkemmin? Terveyttä on helpompi vaalia kuin sairautta hoitaa – ja onnistumisiin keskittymällä hyvää on mahdollista jalostaa vieläkin paremmaksi. 

Voisiko Oulu aloittaa järjestelmällisen ja tavoitteellisen kaupunkilaistensa hyvinvoinnin ja onnistumisten mittaamisen? Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kunnissa käytössä olevan ja Soccan kehittämän aikuisten hyvinvointimittarin tarkoituksena on auttaa ihmisiä hahmottamaan vahvuuksiaan ja alueita, joilla hyvinvointia on mahdollista kehittää tai lisätä. Onko minun vahvuuteni toimintakyky, toiveikkuus, elämänhallinta vai kenties kyky kohdata vastoinkäyminen lannistumatta? Myös omien arvojen kirkastaminen ja elämän merkityksen miettiminen tekevät meille kaikille hyvää.

Voisiko Oulu kehittää oman mittarinsa, joka mittaisi kaupunkilaisten tyytyväisyyttä itseensä, mutta myös tyytyväisyyttä kaupungin palveluihin, kaupunkikulttuuriin, turvallisuuteen, innovatiivisuuteen ja yritysmyönteisyyteen? Vastausten perusteella voisimme keskittyä kehittämään jo olemassa olevaa hyvää vieläkin paremmaksi. Samalla voisimme perustellummin pyrkiä eroon oululaisten hyvinvointia heikentävistä asioista.

Sitä saadaan mitä mitataan, joten olisiko jo aika mitata oululaisten ja Oulun hyvinvointia – koska juuri sitä me tarvitsemme kipeästi lisää.

kirjoittajat: Mono Kuoppala (kok.), Erika Taube-Säkkinen (kok.)

Kaiken korjaava ennaltaehkäisy – mitä se on?

Kaiken korjaava ennaltaehkäisy – mitä se on?

Hallitus keskittyy soteen, oppositio terapiatakuuseen ja Oulu lastensuojelunsa kasvaviin ongelmiin – ja hyvä niin! Kuitenkin – kuten jo lähes jokainen tiedostaa – ongelmien ennaltaehkäisy olisi huomattavasti halvempaa ja inhimillisempää kuin ongelmien korjaaminen. 

Mitä se kaiken korjaava, upea, hehkeä ja maailmankuulu ennaltaehkäisy sitten on? Poliitikot puhuvat perhetyöntekijöiden, psykologien ja lääkäreiden lisäämisestä, vaikka tosiasiassa ennaltaehkäisy alkaa huomattavasti matalammalta portaalta ja paljon aiemmin ennen minkään ammattilaisen vastaanottoa. Parasta ongelmien ennaltaehkäisyä on hyvän mielen ylläpitäminen ennen sen menettämistä.

Mielenterveyttä ylläpitää helppo lähiluontoon pääsy sekä vähäinen melu- ja äänisaaste. Luonnossa liikkuminen lievittää tutkitusti stressiä ja laskee verenpainetta. Lisääntynyt pitkäkestoinen stressi ja korkea verenpaine ovat yhteydessä sydän – ja verisuonisairauksien sekä mielenterveysongelmien puhkeamiseen.

Pitkäaikainen melualtistus, kuten esimerkiksi asuminen vilkasliikenteisen kadun varrella voi aiheuttaa unihäiriöitä, nostaa verenpainetta ja heikentää keskittymiskykyä. Unihäiriöt ovat yhteydessä mm. ylipainoon ja masennukseen, korkea verenpaine aivoverenvuotoon ja heikko keskittymiskyky oppimisvaikeuksiin. Maailman terveysjärjestön mukaan melu on toiseksi merkittävin ympäristöön liittyvä terveysongelmien aiheuttaja heti ilmansaasteiden jälkeen.

Valosaaste eli keinotekoinen ja häiritsevä valo on liitetty stressihormonien kohoamiseen ja tätä kautta heikompaan uneen ja ylipainoon. Valosaasteeksi luetaan esimerkiksi välkkyvät mainosvalot ja liikenteen valot.

Mielenterveyttä ylläpitää turvallinen ja stressitön lapsuus. Henkistä ja fyysistä kasvua tukeva lapsuus on tasapainoisen aikuisen ihmisen mielenterveyden perusta. Lapsi tarvitsee päivittäin rauhallisen ja kannustavan kohtaamisen turvallisen aikuisen kanssa. Kohtaaminen on sitä, että kuunnellaan tuomitsematta mitä lapsi kertoo, katsellaan hänen leikkiään välillä siihen myös osallistuen, tuetaan raivon hetkellä ja selitetään turhautumatta ja ikätasoisesti maailman ihmeellisyyksiä.

Kiusaaminen liittyy stressiin ja on hyvin tavallinenkin ilmiö lasten keskuudessa: siinä harjoitellaan toisten kunnioittamista, empatikykyä ja vallan ottamista. Nämä taidot kehittyvät syntymästä lähtien eikä masentuneen isän tai alkoholisoituneen äidin lapsi ole ilman ulkopuolista tukea yleensä oppinut yhtä empatiakykyiseksi kuin terveen ja tasapainoisen vanhemman lapsi. Liian suuret opetusryhmät vähentävät mahdollisuutta puuttua terveellistä kinastelua rankempaan koulukiusaamisen ja toisaalta heikentävät myös päivittäistä lapsen aidon kohtaamisen mahdollisuutta.

Myös lähisuhdeväkivalta eli fyysinen kuritus tai henkinen pahoinpitely kuten esimerkiksi nöyryyttäminen lisäävät lapsen stressiä ja ovat yhteydessä masennukseen ja ahdistukseen.

Lapsiperheköyhyys vaikuttaa sekin ihmisen terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin – ja pääosin kielteisesti. Köyhyys kaventaa mahdollisuuksia osallistua elinpiirin tavanomaiseen elämään, lisää ulkopuolisuuden kokemuksia, aiheuttaa häpeää ja lisää näin ollen syrjäytymisriskiä.

Mielenterveyttä ylläpitää avoin ja ystävällismielinen yhteiskunta, joka hyväksyy jokaisen kansalaisen sellaisenaan ilman tuomitsemista, arvostelua tai häpeän kokemusta – siis myös narkomaanit, transsukupuoliset ja yksin lapsia hankkivat naiset. Kaupungin pitää profiloitua ihmisten tasa-arvoa aidosti kannattavana toimijana. Avoimuus, terve uteliaisuus ja tuomitsemattomuus ovat hyvinvoivan mielen ja kaupungin terveen hengen lähtökohtia. Ihmisarvo ei voi edes rivien välistä olla kiinni seksuaalisesta suuntautumisesta, taloudellisesta asemasta tai uskonnollisuudesta.

Kaupunginvaltuustot voivat päätöksillään vaikuttaa siihen, minkälaiseksi kaupungin palvelut muodostuvat ja mihin kaupungissa käytetään rahaa. Me voimme äänestäjinä vaikuttaa siihen, rakentuuko kaupungista mielenterveyttä ylläpitävä ja näin mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevä kaupunki vai ei.

Mielestäni nykyiset päättäjät sekä valtion että kunnan tasolla eivät täysin ymmärrä sosiaalisten ja mielenterveydellisten ongelmien juurisyiden tärkeyttä mietittäessä toimivimpien ennaltaehkäisymenetelmien käyttöönottoa. Kivakouluhankkeet tai lastenpsykiatrien määrän lisäykset eivät tule ratkaisemaan ongelmia koskaan, jos peruspalveluiden heikkoon laatuun ei huomata puuttua oikealla tavalla ja juuri nyt. Tarvitsemme matalan kynnyksen kotiapua, kasvatusneuvontaa, tukea ja toivoa arjen myllerryksessä. Tarvitsemme tiuhemmin järjestettyjä ja perheen asioihin kunnolla aikaa upottavia neuvolakäyntejä. Tarvitsemme pienempiä opetusryhmiä, terveysturvallista ympäristöä ja tuomitsematonta ihmisten kohtaamista. Tarvitsemme parempia tunnetaitoja, ajantasaista seksuaalikasvatusta ja huomattavasti aiempaa enemmän armollisuutta itseä ja toisiamme kohtaan.

Mielenterveyshoidon järjestämisen koukerot, erinäiset viestintäkampanjat, poliittiset aloitteet ja sosiaalityöntekijöiden koulutuksen lisäämiset ovat täysin toissijaisia asioita mietittäessä mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä. Mielenterveysongelmia pitää erityisesti ja ehdottoman ensisijaisesti lähestyä sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien seikkojen kautta. Parasta mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä on hyvän mielen ylläpito.

lähteet: Duodecim: Lastenpsykiatria, Purtle et al. Population-Based Approaches to Mental Health