SoTe-uudistus vie Oulun kaupungin rahat

Sosiaali-ja terveyspalvelumme eivät toimi optimaalisesti eivätkä varsinkaan tasa-vertaisesti. Sosiaali- ja terveysuudistus eli SoTe-uudistus on tarpeellinen. Hallituksen uudistussuunnitelmat kuulostavat erittäin hyviltä: Sote-palvelut yhdenvertaisesti kaikille, painopiste peruspalveluihin ja ennaltaehkäisyyn, yhdellä yhteydenotolla oikeaan palveluun. Vain rahoitus ja sen siirtyminen herättää kysymyksiä: kun yli 60% Oulun kaupungin rahoista ohjataan uuden hyvinvointialueen budjettiin kuinka käy koulutuksen, kulttuurin, pyöräteiden kunnossapidon, terveyden ylläpidon ja sairauksien ennaltaehkäisyn? Ja milloin johtaminen on koskaan parantunut sen siirtyessä aina vain kauemmaksi kaupunkilaisista?

Sote-palvelut kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle

Nykyisin kunnat ja kaupungit järjestävät ja kustantavat itsenäisenä itsehallintona sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimen. Erikoissairaanhoidon palvelut kunta tai kaupunki ostaa sairaanhoitopiiriltä ja monet palvelut kuten esimerkiksi hoivapalvelut yksityisiltä yrittäjiltä. Hallituksen suunnitelmissa on, että tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä vastaisivat kuntaa suuremmat itsehallinnolliset alueet eli hyvinvointialueet. Hyvinvointialueet tuottaisivat palvelut pääosin julkisina palveluina.

Lainaus rahoitusmallista soteuudistus.fi:

”Hyvinvointialueiden rahoitusmallissa sosiaali- ja terveydenhuollon osalta rahoituspohjaa korotetaan vuosittain arvioidulla palvelutarpeen ja kustannustason kasvulla. Pelastustoimen osalta rahoituspohjaa korotetaan kustannustason kasvulla. Lisäksi kustannustasossa huomioidaan myös hyvinvointialueiden mahdolliset tehtävämuutokset. Tämän lisäksi hyvinvointialueelle myönnetty laskennallinen rahoitus tarkistetaan jälkikäteen vuosittain vastaamaan valtakunnallisesti toteutuneita kustannuksia.”

Jos rahoituspohjaa korotetaan aina tarvittaessa, mikä muu kuin hyvä tahto pakottaa hyvinvointialuetta miettimään ennaltaehkäisyn kannattavuutta? Ymmärretäänkö nähdä enää niin suurta vaivaa sairauksien ennaltaehkäisyn miettimiseksi, kun terveydenhuollon rahoitus on erillään kaikesta muusta terveyttä tukevasta toiminnasta? Ilkeä tosiasia on, että usein vasta rahapula laittaa ihmisen miettimään rahankäyttöään. Kaupungin taloutta pitäisi pystyä ajattelemaan kokonaisvaltaisesti: kun nyt satsaamme pyöräteihin ja tekojäähän ylipaino vähenee, verenpaineet laskevat ja säästämme selvää rahaa!

Valtionvarainministeriön arvion mukaan hallituksen malli maksaa ensimmäisen viidentoista vuoden ajan enemmän kuin se, että ei tehtäisi yhtään mitään. Nyt kun korona on lisännyt entisestään digitalisaatiota ja etätyöskentelyä pelkään onko sote-uudistus jo valmiiksi liian vanhanaikainen? Onhan sanottu, että rakenneuudistuksen läpivienti veisi yli 10 vuotta. Tarvitsisimme ketterän ja kevyen uudistuksen joka mukautuu muuttuvan maailman mukana – emme lisää hidasta byrokratiaa.

Tarvitsemme SoTe-uudistuksen

Palvelukokonaisuutta on yritetty uudistaa viimeiset 15 vuotta, mutta hallitusten siinä aina epäonnistuessaan on asioita viety eteenpäin paikallisilla tasoilla yli kuntarajojen tarpeen mukaan. Miksi tätä ei tueta lisää? Miksi kalliin hallintouudistuksen rahoja ei suunnata suoraan hoidon parantamiseen? Miksi paikallisesti toteutettu SoTe-uudistus ei riitä?

Olen häkeltynyt ja hämmentynyt hallituksen SoTe-suunnitelmista. En ymmärrä yhtään millä tavalla massiiviset ja kalliit hallintouudistukset tukevat terveydenhuoltoa. Ymmärrätkö sinä?

Mitä on köyhyys?

Ymmärrän itse köyhyyden monellakin tapaa: köyhyys on rahan puutetta, turvan puutetta, perustarpeiden puutetta, mutta se voi myös olla mielen yksioikoisuutta ja rakkauden puutetta. Samalla tapaa ymmärrän rikkauden: se on sitä että on valtavasti rahaa tai että on monella tapaa hyvä elämä. Köyhäkin voi siis olla rikas ja rikas köyhä.

Tilastokeskuksen mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli vuonna 2018 856 000 suomalaista eli 15,8 prosenttia koko kotitalousväestöstä. Köyhyys- tai syrjäytymisriski tarkoittaa, että henkilö on suhteellisesti pienituloisen, vajaatyöllisen tai vakavaa aineellista puutetta kokevan kotitalouden jäsen. Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän jyrkkää huono-osaisuutta muihin verrattuna. Teollisuusmaissa köyhiksi kutsutaan siis ihmisiä, joilla on huomattavasti vähemmän varallisuutta kuin kansalaisilla keskimäärin.

Suomessa köyhyysrajaksi määritellään tilastoissa kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen perusteella se tulomäärä, joka on 60 prosenttia yhteenlaskettujen käytettävissä olevien tulojen mediaanista. Jos siis saat kuukaudessa 60 % tai alle keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista sinut määritellään köyhäksi. Mitäs sitten kun talous heikentyy ja keskituloistenkin tulot vähentyvät? Tällöin köyhyysrajan alapuolelle jääkin vähemmän ihmisiä kuin aiemmin ja tilastollisesti köyhyys vähenee. Esimerkiksi 1990-luvun laman yhteydessä kun suomalaisten mediaanitulot laskivat väheni myös suhteellisesti pienituloisten määrä vaikka ihmisten arkikokemus köyhyyden kehityksestä kertoikin kaikkea muuta (Kangas & Ritakallio 2008.).

Köyhyysrajan määritelmä ei perustu tutkimukseen vaan on valistunut arvaus. Määritelmä perustuu yhdeltä osin ajatukseen siitä, että mediaanituloinen elää yleisesti odotettua ja tavoiteltavaa elämää. Sisältääkö tavoiteltava elämä omakotitalon, uuden auton ja koko perheen kolmiraitaverkkarit? Sopisiko köyhyyden mittariksi paremmin ihmisen oma kokemus köyhyydestään kuin käytettävissä olevan rahan määrä?

Vuonna 2017 yksinasuva suomalainen oli köyhä, jos kuukaudessa jäi verojen jälkeen käteen alle 1 185 euroa. Esimerkiksi meidän viisihenkinen perhe olisi köyhä, jos meille jäisi verojen jälkeen käteen alle 2253 euroa.

Kokeellinen viisihenkisen perheen kuukauden budjetti:

  • päiväkotimaksut 250 e
  • vakuutukset 180 e
  • autovero 70 e
  • polttoaine 100 e
  • ruoka 550 e
  • hankinnat 100 e
  • vuokra (120m2 paritalo Välivainiolla) 990 e

yht. 2240 e.

Pärjäisimme juuri ja juuri. Oikeasti meillä menee tällä hetkellä ruokaan kuukaudessa 700 euroa, joten 150 euron pudotus tuntuisi ja pistäisi miettimään: syödäänkö vähemmän kallista lihaa ja enemmän halpoja papuja? Pääsääntöisesti emme osta juurikaan alkoholia tai tupakkatuotetteita, mutta jos polttaisin päivittäin askin tupakkaa menisi rahaa siihen noin 150 euroa kuussa. Mistäs se raha nipistettäisiin? Asumisesta? Jos joisimme viikottain pari pulloa viiniä ja olutta päälle häviäisi rahaa siihen taas noin 150 euroa. Myytäisiinkö tämän summan kattamiseksi auto? Jos olisin sairas ja tarvitsisin esimerkiksi lääkkeitä ja viikottaista siivousapua saattaisi siihenki mennä taas 150 euroa. Sitten olisikin rahat loppu.

Köyhyyden syyt

  1. Periytyminen: Tutkimusten mukaan riski kuulua köyhyyttä aikuisiällä kokeneisiin on suurempi niillä aikuisilla, joiden perheessä köyhyyttä on koettu kuin niissä perheissä, joissa taloudellisia ongelmia ei ollut ollut. Voisiko olla niin, että perheet joissa ei ole talousongelmia ei ole myöskään ongelmia säästämisessä, budjetoinnissa ja ylipäätään suhtautumisessa rahaan? Toki mikään ei ole näin yksioikoista, mutta suhtautumis- ja toimintatavat periytyvät myös rahan suhteen. Korjaantuuko tämä epätasa-arvoa aiheuttava tekijä nyt kun uusi opetussunnitelma sisältää opetusta taloudenhoidosta ja rahan käyttäytymistä?
  2. Pikkulapsiperhevaihe: pitkät perhevapaat vähentävät tuloja merkittävästi. Yksinhuoltajuus on myös merkittävä köyhyysriski itsessään.
  3. Alhainen koulutustaso: lisää työttömyyttä ja pätkätöitä
  4. Työttömyys: erityisesti pitkäaikainen työttömyys on köyhyysriski
  5. Pitkittynyt sairastaminen tai vammaisuus: työkyvyttömyys ja kalliit lääkket lisäävät köyhyysriskiä. Suurin osa ruoka-avun saajista on työttömiä tai työkyvyttömiä.
  6. Päihde- ja mielenterveysongelmat: Huono itsetunto laittaa hamuamaan uusimmat puhelimet ja vaatteet vaikka tili olisi nollilla. Peliongelmat johtavat helposti velkakierteeseen. Masentuneena ei jaksa aukaista laskuja ja maksaa niitä ajallaan. Sosiaalitukia hyväksikäyttävä hyvätuloinen on kokemukseni mukaan usein sairaalloisen katkeroitunut. Alkoholisoituneena juominen ei ole valinta vaan sairauden sanelema pakko. Nikotiiniriippuvuus, alkoholismi ja mielenterveysongelmat ovat sairauksia, joiden hoitamiseen tarvitaan apua ja tukea.
  7. opiskeluaika
  8. etninen tausta
  9. vankilasta vapautuminen
  10. naissukupuoli
  11. syrjäseudulla asuminen

Esimerkkejä tukien määristä

  • Työelämässä olleet eläkeläiset: keskimääräinen eläke on miehillä 1829 € ja naisilla 1434 € kuukaudessa
  • Työkyvyttömät eläkeläiset: Kelan eläkettä saavien keskimääräinen kokonaiseläke kuukaudessa on 741 euroa.
  • opiskelijat: 75% tulee toimeen alle 1 100 eurolla kuukaudessa. Noin viidesosalla on kuukausittain rahaa käytössään vain 500–700 euroa.
  • Työttömyysturva jakaantuu työmarkkinatukeen (n. 700e/kk) tai ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan (n. 1400e/kk)

Köyhyyden vaikutukset

Köyhyys vaikuttaa ihmisen terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin pääsosin kielteisesti. Köyhyys kaventaa mahdollisuuksia osallistua elinpiirinsä tavanomaiseen elämään, lisää ulkopuolisuuden kokemuksia, aiheuttaa häpeää ja lisää näin ollen syrjäytymisriskiä.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa (Mullainathan ja Sharif) on todettu, että köyhyys heikentää ihmisen ajattelukykyä. Tämä ei tarkoita sitä, että köyhä ihminen olisi tyhmä. Köyhyys ajaa ihmisen ahdinkoon ja ahdinko voi pitkittyessään johtaa voimavarojen heikentymiseen, joka osaltaan johtaa keskittymiskyvyn, aloitteellisuuden ja luovuuden heikentymiseen. Kuinka paljon yhteiskunta hukkaakaan kansalaistensa potentiaalia köyhyyttä kitkemättömällä poliitikallaan.

Vakavinta köyhyydessä on mielestäni se kuinka dramaattisesti köyhyys vaikuttaa terveyseroihin. Hyvinvointivaltioksi mieltämässämme Suomessa tulotasoltaan vauraimpaan viidennekseen kuuluva mies elää keskimäärin 12,5 vuotta pidempään kuin köyhimpään viidennekseen kuuluva (Mikkonen 2012;Therborn2013.) Sairastaminen voi johtaa köyhyyteen ja köyhtyminen taas vakavampaan sairastumiseen ja toisinpäin. Silti tästä faktasta ei tule vetää sitä johtopäätöstä, että käytettävissä olevan rahan määrä yksistään lisäisi suoraan elinvuosien määrää. Vertauksena: tutkimusten mukaan naimissa olevat ihmiset ovat yksineläviä terveempiä, mutta sekään ei suoraan tarkoita sitä, että olisit heti hääyön jälkeen terveempi kuin ennen. Köyhyyden ja terveyden suhde on moniulotteinen ja yleensä joko toisiaan jatkuvasti heikentävä noidankehä tai toinen toistaan tsemppaava lumipalloefekti.

Miten köyhyys poistetaan?

Köyhyys on monimutkaisempi asia kuin ikinä kuvittelin. Olen aivan sekaisin kaikesta lukemastani – ja toisaalta entistä vakuuttuneempi siitä kuinka lujasti toimimaton terveydenhuolto ylläpitää köyhyyttä.

On empiirisesti osoitettu, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä korkeampi on kansalaisten hyvinvointi (Hänninen, Palola &
Kaivonurmi 2010). Tasa-arvoinen yhteiskunta lisää kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja keskinäistä solidaarisuutta. Eurooppalainen talousjärjestö on todennut että mitä pienemmät ovat tuloerot, sitä paremmin ihmiset yleisesti voivat (OECD:n raportti). Raporttia on heiluteltu monessa keskustelussa, mutta unohdettu usein kuitenkin mainita, että eriarvoisuuden negatiivinen vaikutus johtuu nimenomaan tulojakauman köyhimpien tuloeroista ja niistäkin vain silloin, kun tuloerot heikentävät kouluttautimisen mahdollisuuksia tai kannustimia. Tulojakauman yläpään tuloerot eivät sen mukaan lisää eriarvoisuutta tai heikennä talouskasvua. Kansalaisten hyvinvointia lisää siis parhaiten tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet unelmoimiseen ja unelmien toteuttamiseen. Tätä tukee parhaiten laadukas koulutus ja toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Autetaanko ihmistä vaikeassa tilanteessa parhaiten sillä, että annetaan jo mahdollisesti elämänhallinnan menettäneelle lisää rahaa? Vai saisiko tilannetta parannettua motivoimalla ihminen sairauksiensa hoitoon ja kannustamalla häntä huoliensa läpikäyntiin? Tukisiko jaksamista parhaiten helposti saatavilla oleva ja ihmisen omaan arvioon perustuva tarvepohjainen sosiaalitoimen apu ja tuki? Vähenisikö köyhyys ja siitä aiheutuvat negatiiviset terveysvaikutukset, jos häpeän ja syyllistämisen kulttuuri maassaamme loppuisi?

Kukaan ei halua olla köyhä eikä köyhyys ole koskaan köyhän ihmisen syy. Yhteiskunnalla on vastuu tukea ihmisiä niin että he pääsevät jaloilleen – ja pysyvät siellä.

lähteet: Koyhyys-syita-ja-seurauksia, wikipedia:köyhyys, HS:Raha, stat.fi, uusisuomi.fi/elepomaki